Taustaa

Hanna

Olen syntynyt 80-luvun alkupuolella Jurvassa, Etelä-Pohjanmaalla. Siellä asustelin nuoruuteni maatilalla, meillä oli sikoja, hevonen, hanhia, kanoja, kaneja, lampaita, kissoja ja tietysti suomenpystykorva. Ensimmäisen ikioman koirani sain kun menin lukioon, se oli Walesin Springer Spanieli Mori. Mori hurmasi koko perheemme, ja kun tuli aika lähteä maailmalle opiskelemaan, minulle ykskantaan ilmoitettiin, että Mori jääkin kotiin. No parempi hänelle, on saanut ikänsä asustella maalla hemmoteltavana.

Morin kanssa aloittelin koiraharrastukset. Agilityä ja Tokoa harrastimme aktiivisesti, ei tosin kilpailuihin asti. Myös verijälkeä Morilla treenattiin. Morin kanssa myös aloitin näyttelyharrastukset.  Mori saavutti pari sertiä, ja läpäisi taipumuskokeet, mutta viimeinen serti on jäänyt hankkimatta.

Lukion jälkeen suuntasin Englantiin töihin. Työskentelin siellä eräässä Labradorinnoutajia kasvattavassa kennelissä. Vastasin koirien hoidosta, kiersin mukana näyttelyissä, avustin pennutuksissa ja astutuksissa. Koulutin koiria ja esitin niitä. Kävin siis tehokkaan koulun kennelin pyörittämisestä. 

 

Siperianhuskyt

Miten tähän kuvaan eksyi siperianhuskyt? Se oli ihan sattuman kauppaa. Olimme Jarkon kanssa opiskeluaikoina patikoimassa lapissa, ja sillä reissulla kävimme myös Rovaniemellä sijaitsevalla tarhalla tutustumassa huskyihin. Oli vielä kesä aika, joten emme päässeet ajamaan, mutta siitä huolimatta olimme aivan myytyjä, ja totesimme yhteisääneen, että tuollainen meille joskus tulee.

Retkestä meni jokunen vuosi kunnes työ- ja asuntoasiat olivat sillä mallilla että ensimmäisen koiran voisi hankkia. Näin meille tuli Reina. Olimme asennoituneet saamaan vastaamme todella haastavan ja kovaa työtä ja aktiviteettia vaativan rodun, ja niin Reinaan panostettiin aikaa ensimmäisenä vuotena toden teolla. Sen kanssa kuljettiin tottelevaisuuskoulut, match showt, pentukurssit, jäljestyskurssit ym ”koiranristiäiset”. Jossain vaiheessa tajusimme, että tämähän on oikeastaan aika leppoisa rotu. Ei hauku, eikä häslää kotona turhia, on 100% mukana mitä sitten päätämmekin harrastaa ja on simppeli muiden koirien kanssa. No ensimmäisen vuoden panostus Reinaan maksoi vaivaa, sittemmin sen kanssa on ollut todella helppoa tehdä mitä vaan, ja potentiaalia koulutukseen löytyy. Vetohommat Reinan kanssa aloiteltiin hiihtäen ja pawtrekkerillä. Lisäksi Reina pääsi treenaamaan isompaan valjakkoon erään paikallisen harrastajan koirien kanssa.

Kiira tuli taloon pari vuotta myöhemmin, ja syksyllä 2011 laumaamme liittyivät Riemu ja Maia ja niinpä minulla oli koossa oma pieni valjakko talven retkiä varten. Sittemmin lauma on kasvanut pikkuhiljaa omilla kasvateilla sekä parilla tuontikoiralla. Koiramme ovat meille perheenjäseniä, ja tärkeintä on viettää niiden kanssa aikaa ilman sen kummempia tavoitteita millään harrastussaralla.

Nautin talvisin valjakkoretkistä, ja käytän koiriani mahdollisuuksien mukaan myös rekikoirien käyttökokeissa. Näyttelyissä käymme myös, sitä harrastusta tosin nykyään hillitsee perheeseemme tullut jälkikasvu. Aika kun ei enää riitä samalla lailla ihan joka harrastukseen.

Mirthmaker – tämän kennelnimen valitsin ihan siitä syystä että nämä jo tähänastiset koirani ovat tuoneet elämääni todella paljon iloa ja naurua  – vapaasti suomennettuna mirthmaker tarkoittaa ilontekijää.